Laavu

Siinähän se yöpaikka on kuusen ja kelon välissä, johon naru ja laavu viritettiin. Hiukan tasattiin metsäkarikkeista makuupohjaa. Laavun edus aukesi pohjoista kohden, johon tervastulet sytytettiin. Puutarvikkeita varattiin iltayön ja aamun tarpeeseen jo ennen pimeän tuloa. Laavusta avautui näkymä suohon, joka oli vuosisatojen kuluessa kaluttu tyhjäksi turpeesta. Olimmehan asettuneet yöksi luontoon historiallisesti arvokkaalle seudulle, josta tevaa on kuljetettu moneen maailman kolkkaan.

Tervahaudan penkassa kasvoi jo satavuotiaita puita, ja kämppä jossa tervanpolttajat olivat yöpyneet, oli myös raunioina. Mutta kämpän rakennustavasta pystyi päättelemään, että ikää silläkin on. Rakennuksen hirret, joita vielä oli nähtävillä, oli kirveellä kaadettu. Kehikon sisässä oli kivikasa merkkinä sisään lämpiävästä rakennuksesta. Lasia ei varman noihin aikoihin pieneen ikunaan ollu saatavilla, joten eläimen virtsarakko siihen varmaan oli pingotettu. Tervatynnyrit joki varteen vieritetty, ja siitä jokia pitkin laskettu tervatynnyriveneessä perämerelle.

Siinä tervastulilla täydenkuun loisteessa ilta-ateriaa laitettiin. Yötä kohden taivaalla alkoi tähtimeri välkehtiä kuun rinnalla. Tunnelma oli lähes täydellinen pakkasyön lähestyessä ja kuun loisteen kimpoilessa kuuraisesta metsäkasvilisuudesta.

Nuotion hiipuessa vilun välttämiseksi siirymme makuualustalle levitettyihin puseihin, joissa kehon lämpö saatin pidettyä vakaana. Kuu mollotti suoraan laavuun, joka toi hienon tunnelman yöhön asettuneille. Raikas pakkasilma siivitti syviin uniin, jonka keskeytti yöllä matalaääninen haukunta laavumme läheisyydestä. Hitaasti nousin ja kurkotin, jotta havainnon haukkujasta saisin. Kettuhan siellä häntä keinuen hyppi pakoon. Se oli tullut ihmetelemään loppujaan rätiseville hiileille nuotiossa. Kiiresti suljin pussin, ja pian olin taasen unten mailla.

Aamulla herätyksen teki metsähiiri, joka kuljeskeli ees taas makuupussin sivua. Olimme varmaan sen kulkureitin tukkineet makaamalla polun päällä. Häädin sen pois laavusta, jottei kaveri säikähtäisi sitä. Aamukajo teki tuloaan kun nousin virittelemään tulia kuuraiseen luontoon. Nauriita laitoin nuotioon, jotta kypsyisivät pehmiäksi syötäväksi. Keitinpakkiin olin jättänyt illalla veden joka oli pinnalta jäässä, mutta nopiasti se suli kuuman tulen lämmittäessä. Siihen kahvit laitettiin ja aamukahvia juotiin.

Muuttohanhilauma läheni kaklattaen auringon noususuunnasta. Usvan vuoksi vasta näköhavainto tästä vajaan neljänkymmenen parvesta saatiin, kun ne ylittivät meidät. Loppu kahvia hörpittiin ja kaskinauriit syötiin. Ja alkoi laavun purku. Rinkat täyttyi retkeilyvälineistä ja laavutarvikeista. Jäljelle jääneet polttopuut laitoimme kuusen alle jemmaan seuraavaa kertaa varten.

Haikeana, mutta muistorikkaina jätimme paikkamme taakse, kävellessämme kuurasta kahiseva varvikko allamme.

Pin It on Pinterest

Shares
Share This