Vaarallinen seikkailu

Astelin kirkasta syys jäätä, ylittäen jokisuuta ase olalla, reppu selässä ja kirves käessä, jolla testasin väliin jään vahvuutta. Koira etsi jänistä rantapehikosta. Jäätä hakasin puolessa välissä ylityspaikkaa, ja yli viiden senti vahvuista oli.

Nakkasin kirveen olalle. Käveli verkkaseen tahtiin ylittääkseni ripeästi loppu matkan. Yht`äkkiä vasemman jalan alla jää repesi. Kiireesti yritin käännähtää paluu suuntaan, mutta myöhäistä oli. Siinä sitä jäiden seassa uitiin. Aseenikin oli livennyt olkaimestani ja lipesi käestäkin vajoten pohjaan. Kirveestä yritin pitää huolen, joka saattaisi auttaa jäälle kipuamisessa. Sain otteen paluusuunnan kiinteästä jäästä ja samalla ojensin kirveen, jolla löin reikää, jotta voisin vetää itseäni jäälle. Lyödessä jäähän kirvestä, jää oliki niin heikkoa, että koko kirves käsineen lävisti jään. Ja kirveskin kohmeisesta kädestä sukelsi veteen.

Siinä sitä uitiin raskaat vettyneet sarkavaatteet yllä. Pohjaakin yritin tavoitella kengän terillä, josta ei kuuloakaan. Reppunikin riisuin uidessa avannossa. Nyt jo pienessä hädässä leukojen hakatessa kylmyydestä. Jäätä olin lohkonut uidessa siinä avannossa, joten avannossa oli jo useampia neliöitä uiskennella. Koti ja perhe eläimineen kehotti aivoissani jaksaa taistelua, jotta en antais periksi epätoivolle.

Kymmenen minuutin olo vedessä teetti jo järkiajattelua. Puukkokin oli rintataskussa, jota en saanut avukseni. Nyt päätin heittää raskaat jalkani hyvin kelluvan reppuni päälle, joten sain hyvän vaaka asennon uidessa jään reunaan. Sain hyvän otteen vetäistä rintakehän jäälle, joka särkyi ja venyi allani. Sain nopeilla kämmenvedoilla koko vartalon jäälle, joka notkui painostani. Vedin käsilläni ja työnsin jaloillani vartalo jäässä maaten niin pitkään, kunnes näin että pystyn jään särkymättä jo konttaamaan.

Näin pääsin paluu suunnassa jo kestävälle jäälle, jossa märkänä ja viluisena tavottelin rantaa. Katseeni loin takana häämöttävään avantoon, ja reppuun joka auttoi minua jäälle. Koirakin oli rannassa vastassa ja katseli hämillään isäntäänsä, joka tutisi kylmästä ja vesi vanaa jätti jälkensä lumeen kävellessään.

Koiralla myös oli jalat auennut karkeasta lumesta, jossa oli juoksennellut jäniksen perässä. Joten meitä kaksi vähän heikkokutoista jahtikaveria käveli, minä vesivanaa ja koira verivanaa perässä vetäen tuon kolmi kilometrisen paluu matkan kotiin.

Markku Kuha jäät

Jokisuu, johon kolme vuotta sitten jäihin tipahdin. Vesistön pohjassa makaa aseeni ja kirves.

Pin It on Pinterest

Shares
Share This