Pihlajanmarjat talteen terttuineen

Pihlajanmarjoja terttuineen olen elokuussa talteen keräillyt. Pihlajan oksat ovat hyvin taipuisia, joten niitä kestää taivutella. Näin repäisen koko tertun ja lehtiäkin tulee matkaan. Pihlaja nautti pienestä vaurioista kuten herukkapensaat niitä leikatessa. Näin seuraavina vuosina runsaan sadonkin saapi. Näin toimii luontokin kun pienen vaurion puukin saa, niin kylläpäs mäntypuuhunki käpyjä tulee ja näin siementen kautta runsas lisääntyminenkin tulee.

Pihlajanmarjatertut levittelen heinärintuukseen, jossa ne kuivaa. Näin talvella niitä heittelen kanoille ja muullekin karjalle. Napsin myös omaan suuhuni niitä rintuuksesta.  Latoni on suuri aarreaitta monipuolisine yrttikasveineen kun sieltä saa myös maukkaat yrttiteet tarpeen tullessa. Yleensä kuivaan yrtit siihen varatussa tilassa, mutta kyllä meillä on luontomme suuri aarreaitta monipuolisineen marjoineen ja muineen kasveineen, jos osaamme näitä aarteita hyödyntää. 

 

Tilhet ja rastaat marjat poimii

Tulin äskettäin luonnosta ja kattelin pihlajaa, näin olivat marjatertut lähes hävinneet. Mustarastas säksättäen viimeisiä marjoja poimi pihlajista. Täällä muuttolinnut palatessaan poimii marjat suuhunsa. Tilhet ja rastaat ovat näin pihlajanmarjojen herkuttelijoita, josku huppelissa lentelevät  seiniin ja ikkunoihin.

Ootin kyllä pakkasia, jotta olisin vielä pakkasen puuraisemia pihlajanmarjoja poiminut, mutta kyllähän linnutkin tarvii tankkausta muuttomatkalleen. Joskus kyllä ihmettelen kun pihaltamme ja puutarhasta ennemmin linnut poimii marjansa  kuin metsästä. Olen tullut siihen päätelmään kun ekologisella tilalla on kasveissa ja marjoissa vahva aura, näin linnutkin näkee auran, ja näin tietävät poimia terveyttä ja onnellisuutta tuottavia marjoja.

 

 

 

.

 

 

Pin It on Pinterest

Shares
Share This