O40 5422702 markkukuha@gmail.com

Suksiani ohjailin pujotellessa puiden välistä jokitörmää alas, näin saavuin perinteiselle made-kalan kutupaikalle. Hups, tuumasin kun suksiltani laskeuduin joki lumelle pyydys aventojen aukaisuun, kun lumen alla vesi litisi saappaitani nostellessa lumesta, näin hauraat jokijäät saaneet vesipatjan päälleen. Olihan minulla ahkio myös matkassa, jossa tuura-pyydys aventojen aukaisuun, ja lapio lumen ja jään puhdistukseen pyydys avenoista. 

Ei muuta kuin avento auki ja näin pääsin pyydys katiskaani käsiksi, nostaen katiskaa jossa värinä kävi mateiden uidessa pyydyksessä. Katiskan sain pujotettu avenosta laskien pyydyksen lumelle. Mateet olivat nyt ihmeissään valosta ja koleasta tuulesta joka hiveli matee  nahkaa veden sijasta. 

Kiinnitin ensiksi huomiota mateissa jokos  maiti ja mäti mateilla olisi laskussa, mutta eipä ollut joksulaan.  Katiska auki ja näin poimin kahdeksan madetta ja loput pienemmät mateet jätin katiskaan jotta ne houkuttelisi uutta saalista pyydykseeni. Lumella kiemurteli nyt nämä isommat mäti mateet.  

Onhan tuo mateen kutu nyt myöhässä  kun ollaan helmikuun puoliväli ohitettu ja kudulle mateet nyt pyrkii. Tammikuulla pyydykset jään alle laskin, ja monesti kutumateita tammikuulla jo saa. 

Onhan tämä kuluva talvi muutenki oikukas ollut. Jäät hyvin hauraat virtaavissa joissa näin kelluntaliiviin varautuneena joki jäällä liikutaan.  

Nuijitut ja verestetyt keitto-mateet sulloin pussiini näin ahkioa vetäen hiihtelin pois pitkät perinteet omaavalta mateen pyynti paikalta. Aikajanassa nyt me mateen pyyntiä suoritamme,  mutta mateen pyynnin historia ylettyy tuhansien vuosien taakse. Kivikautisia merkkejä on meille tallentunut jokien ja järvien läheisyydessä ihmisasutuksesta kalan pyynnistä. 

Näin keski talven lemmen madekeitolla pitkä perinne on ihmiselämässä.

 

Pin It on Pinterest

Shares
Share This