Taidetta ja terapiaa kranssia havuista muovaillessa

Taidetta ja terapiaa kranssia havuista muovaillessa

Näin kädetkin lämpimänä pysyy, katajan piikkiset neulaset kyllä verenkiertoa jouduttaa pistelyjä antaessaan.

Metsässä havuoksia liinan väliin työntelen. Liina on tavallaan köysi, jolla kannan havut metsästä. Näin kun reppuun on hankala sulloa havuoksia, liinan kuron havunipun ympäri, ja kun nostan liinasta, se kiristyy nipun ympärille ja kurotun havunipun heitän selkään. Näin olan yli liina menee ja pitelen kiinni kävellessä liinan päästä rinnan puolelta, lasken havunipun kurotuin liinoin taas löytämäni katajapehkon viereen ja katkon katajanoksia ja oksat pukin liinan ja havunipun väliin.

 

Päivitellyt tämän ottamani ensimäisen videon kanssa, olisin lyhentänyt mutta taitoni ei tähän riitänyt, näin olkoon meneeksi tälaisena kuin otin eilen kranseihin katajaa kerätessä

Posted by Markku Kuha on Montag, 27. November 2017

 

Katajaan kun kurkistaa, näin vääntäessä oksaa se kapsahtaa poikki, siitä katajapehkosta muutaman vain oksan taitan. Näin pehko tuuhenee tulevaa uutta korjuuta varten, näin oksanippua kantaen liikuskelen metsästä kotipuoleen.

Kranssin rungon kolmesta metrisestä pajun oksasta pyöriäksi muotoilen, näin päällystetyllä rautalangalla sen punon. Kymmensenttisiä katajanoksia kynnellä leikkaan kolme, rautalankalenkkiin ja kranssin runkoon näin kiinnitän.

 

Eri katajapehkoista otetuilla oksilla vaihtelua väreihin ja muotoihin saa. Varjossa kasvaneet oksat tuottavat vaaleaa sävyä, myös marjaoksia pyrin käyttämään, jos niitä on saatavilla. Näin kranssin runko havukoristeen saapi, viimeisenä ripustuslenkin tekaisen. Näin kranssi on haluttaessa koristeltavissa. Aito koristelematon havukranssi minun silmään paras on, näin sitä voi pitää ovessa tai seinustalla kevättalveen asti.

 

 

Kranssin teko on taiteellista työtä, jossa aivot lepää pohdinnasta. Näin kädet tekee kranssityötä, johon on vuosien saatossa harjaantunut niin, ettei kranssin tekoa tarvi mietiskellä. Luova työ ja käsillä tekeminen tuottavat runsaasti aivoille vapaata ajattelua.

Näin kädet kun ovat vielä aitojen luonnontuotteiden kanssa tekemisissä, näin havut, heinät ja pesemätön rasvainen villa myös näitä ovat. Suuren ihmeellisen ajatusulottuvuuden tuo rasvainen villa virkatessa, näin lanoliini voitelee kädet pehmeiksi ja villan tuottama lampaan energia kehossa näin saa ihmeitä aikaan, näin melkein laulaen virkkaa kuten mummut taannoin karstatessaan, kerätessään ja kutoessaan, näin villassa on jotain syvää tunnepuolta ruokkivaa.

Mutta kyllä kasvipuolen havut tuottavat metsäluonnon tunne-elämyksiä, joten joskus havuja käsitellessä aistin luonnon eläinten juoksevan ympärilläni, kuten havut ne ovat nähneet kasvaessaan. Näin kun aattelee, niin eipä ihme että esivanhempamme elivät suurta taiteellista elämää päivittäisissä työtehtävissä. Voimme muistella sata vuotta sitten elettyä elämää, jolloin maassamme oli runsaasti taiteilijoita ja kädentyön taitajia, ja voimme toivoa luovuuden palaavan elintapasairauksien tilalle taideterapiana ja ekoravintona.

Lumitöitä ja aurojen miettimistä

Perjantaipäivääni työllistänyt lumityöt öisen runsaan lumentulon johdosta. Näin kehoni kaivattua liikuntaa saapi kolatessa lunta. Nuoresta pitäen kun koneissa olen istunut työtä tehden, olen nähnyt kuinka vaarallista on tuo istumatyö. Koneet kun vielä hyppii ja pomppii, niin kyllä selkämme tiukilla on.

Isäni ei koneihin juurikaan koskenut näin hän hevosmiehenä sai suhteellisen terveen elämän elää. Minun terveyttäni konetyö on mekittävästi rapistuttanut, joten ruumiilliseen työhön olen palannut. Näin hyötyliikunnan myötä ruumiillisella työllä terveyttä yllä pidän.

Koneeni näin voisin myydä halukkaalle konetta tarvitsevalle, kun tuo kone seisonut tuossa pihalla käynnistämättä syyskuusta asti. Näin en talvela tule sitä tarvitsemaan, näin vaan peittyy lumien alle. Kevyt ja pieni Massikka-traktori minulla näin työjuhtana on myös, Aura sen perään on jäänyt kyntötyön jäljitä.

Tämä vältti ja auraksi kutsuttava maankääntökoneen kylmä aura on, kun se ei ole lämpöä heijastava aura. Kun vastaavasti meidän kehomme aura taasen lämpöä heijastaa, toisilla vähemmän, toisilla enemmän. Aura on myös eläimillä ja kasveilla, joka myös niillä heijastaa lämpöä. Näitä auroja voimme myös silmin nähdä. Kehon aurat ovat sen mukaiset millaista ravintoa olemme nauttineet, näin terveellinen ja ravitseva ravinto voi tuottaa kymmenien senttien auran kehomme ympärille.

Uutisanti aivopesulana

Uutisanti aivopesulana

Aura lumeen peittyy,

 näin peittykööt tämän päivän stt:n uutisanti myös, joka jauhaa ihmiset pelollisiin ja epäilyksien tuntoihin. Näin uutiset sodista, hyväksikäytöstä, translajeista ja seksuaalisesta häirinnästä vain pesee ihmisaivoja ilmiannoille ja epäilyksille jotka työlistää sosiaalivirkailijoita, rikostutkijoita ja oikeuslaitosta. Näin myös ihmisten käyttäytyminen muuttuu epäsosiaaliseksi ja näin paikataan heikkoa itse luottamusta kiivaalla shoppoailulla näyttääksemme aineellisella sankaruudella.

 Niinpä epänormaaleihin käyttäytymistapoihin ainut korjaava toimenpide on onnellinen ekologinen ravinto, joka antaa järjellisen toiminnan ihmiskäytökseen ja vahvistaa itseluottamusta.

 

 

Aamulla minulla sattui moka kun muuta ohjelmaa kuunnellessa jäi radio sammuttamatta uutisten ajaksi, näin tuotti tuskallisen olon, joka poiki postaukseni.

 

 

 

 

Onko taide vapaata vai ylhäältä ohjattua ja alistettua?

Onko taide vapaata vai ylhäältä ohjattua ja alistettua?

Niin hän suutahti töilleen ja pukkasi ne syrjään. Näin vetäisi esiin oikian kuuluisan taiteilijan töitä. Kuvasi kuinka otattaisi näistä mallia ja lähetisi opiskelemaan taideopintojaan heille. Minun näin olisi täydennettävä valtiollisen koulutuksen opiskelijavajavuutta myös. Huh tuumasin, matkivaan ja täydentävään opiskeluun en mahda ruveta, näin Kiinan johtaja Maokin kielsi tussityöt ja alisti hänen mieleiseen taiteeseen taiteilijat. Näin kyllä meitä ohjaillaan taide-elämässä johdon määrittelemille aloille ja palkitaan heille uskollisia.

Näin piirtäminen olkoon minun harrastukseni vaan.

Minulla kun ahistaa, niin kaivan tussin ja kynän esiin, puran sisimmästäni sielun maisemia paperille. Samalla kun mietiskelen tai juttelen niin annan kynieni lentää sielun maisemaa tulostaen.

Kuvaamiani valokuvia ja lisää tussipiirroksiani näet TÄÄLLÄ

Tussi piirroksia

Tunturivaellus

Tunturivaellus

Pallas Hetta vaelluselämys jälleen

Heinäkuu 2016

Tuo 50:nen kilometrin vaellus tuntureissa, kuruissa ja soilla on aina suuri elämys. Tunturilammet ja purot ovat hyvin kirkasvetisiä, joissa saa hyvää vettä juotavaksi, vilvoiteltavaksi, ja joissa jalat vaelluksen lomassa eräänkin kerran kävi.

Pallaksen tunturijonoa nousten ja laskien vaellusmatka kohti Hettaa oli alkanut. Maisemat olivat todella upeat ja kesän sateet olivat nyt kaikonneet. Tuuli oli kova joka riepotti löysiä vaatteita kiskoen. Nammalakuruun päästyämme kaivoimme teltan ja pystytimme ensimmäisen yön leirin. Telttoja oli useita ja tuvankin puolella yöpyjiä kuulosti olevan. Olimme iltasella matkaan lähteneet, joten emme tämän pidemmälle halunneet jatkaa.

Yö oli kylmä. Leuat tutisten yötä vietettiin kovassa tuulessa, villapuserot autossa. Jätimme villavaatteet autoon, kun aatelimme etemme tarvitse niitä. Aamulla kova kävely rupesi vasta lämpöä keholle antamaan. Pahakurussa vietimme toisen vaellusyön.

Seuraavana aamuna vietettiin vaimon syntymäpäiviä. Paikka jossa voi kiukutella ja iloita. Tämä paikka on tunturien ympäröimä suolaakso, hyvin vaikeakulkuisen puron äärellä. Vastakohta hiekkakankaiselle Hannunkurun etappipaikalle, joka ohitettiin edellispäivänä.

Siellä saunotiin ja kylvetiin yrteillä pehmitetyllä kylpyvedellä. Nuo luonnon lääkekasvit löytyivät tunturipuron ääreltä. Ihmettelin sitä miten nuo todella arvostetut väinönputket saavutti siellä miehen mitan, mutta empä ihmetelly peuran suuria jättö sarvia mitä sieltä löytyi, koska tiedän mitä väinönputken rohdoskäyttö merkitsee. Täällä tunturierämaassa kasvi kasvaa, joka on maailmalla rakkauden kasvi, niinkuin lipstikkakin jota myös käytetään myös samaan tarkoitukseen.  

Pahakurusta matka jatkui kohti suurinta ylitettävää tunturia, Pyhäkeroa, joka kohoaa yli 700 metriin merenpinnasta.  Huikea näkyvyys lapin tunturiluontoon, jossa taka-alalla häämötti monet pienemmät tunturit jotka olimme ylittäneet.  

Pyhäkerolta matka Hettaan on laskua kymmenisen kikometriä paikoin hyvinki louhikoisessa maastossa, joka koitteli tasapainoa ja pohkeita pitkän vaelluksen loppupuolella. Pyhäkeron autotuvalla vietimme vaelluksen viimeisen yön, loppuja kuivamuonia syöden. Olimmehan kuivaneet tilamme vihanneksia, leipäjuustoa ja jauhelihaa matkalle. Lähtiessämme aamulla tuvalta saimme loppumatkan ihailla kotipuolelle tyypillistä mäntymetsää, jota tunturivaelluksen aikana ei juurikaan näkynyt.

Loppu kilometreillä saimme tavata 81 -vuotiaan ihmemiehen, joka saavutti meidät. Mies sanoi käveleen tämän reitin kymmeniä kertoja saman ikäisen vaimonsa kanssa, joka nyt oli jäänyt matkasta pois. Tämä iäkäs mies oli lähteny samasta kohden vaellukselle melkein vuorokauden myöhemmin kuin me, ja nyt loppumereillä saavutti meidät. Iloisena ja hymyillen hän nyt Ounasjärven rannalla odotti kyytiä meidän kanssa.

Suurella puisella taksiveneellä matka järven yli taittui hyvin laineiden liplattaessa veneen kylkeen ja lapsuuden puuveneaikoja muistellen. Rantauduttuamme aika oli tiukka, joten juoksu jalkaa kiiruhdimme linja-auto pysäkille, josta harvakseen kulkeva linja-auto vei meidät takaisin Jerismajalle, josta saimme kyydin Pallaksen hotellille.

Markku Kuha nuotio

Siellä hotellissa juotiin kahvit vaellukselta tulleiden ja lähtevien kanssa iloisen puheensorinan saattelemana ja muistellen patikointia. Viereisessä pöydässä hymyili ja vilkutteli Portugalista tullut nainen. Nainen tuli matkan puolessa välissä vastaan meitä, ja tein hänelle tulet nuotiopaikalle, joka hällä ei ollut oikeen onnistuakseen. Hänen kanssakin tuli suuri ystävyys, vaihdoimme osoitteet ja jaoimme some -sivut.

On suuri iIo nähdä ja kokea miten vaellusmatkalla luonnon keskellä kanssakulkijat ottavat huomioon toisensa, vaihtaa kuulumisia ja ovat ystäviä keskenään. Haikeana mutta onnellisina jätimme taakse nuo tunturimaastot ja suuntasimme matkan kohti kotia. Kotona odotti lapset karjoineen. Lasten kanssa vaihdettiin kuulumisia ja he kyselivät matkasta ja kertoilivat kotitapahtumista. Lapsemme olivat hiukan ylpeitäkin siitä kun luotimme heihin ja annoimme heille vastuulliset maatilan työt reissun ajaksi.

Lääkkeitä luonnosta – Kielletty ja tuhottu kasvitietous

Lääkkeitä luonnosta – Kielletty ja tuhottu kasvitietous

Mesiangervo: Kuivaan ja käytän teenä, leivontaan ja ruokaan, voiteenakin ulkoiseti voi käyttää särkyihin

Monesti mietin miksi kasvitietous kansakunnastamme hävitettiin.

kasvitietous poltettiin roviolla

Kasvitietous oli ihmisillä taannoin hyvin hallinnassa ja kasvituntemus lapsille siirtyi vanhempien opastuksen kautta. Ennen hyvin monenlaisia kasveja käytettiin ravintona ja samalla kasveilla haettiin vaivoihin helpotusta.

Luterilaisen uskon tullessa kasvitietoutta ruvettiin systemaattisesti hävittämään. Näitä luonnon kansakunnan kasviasiantuntijoita roviolla poltettiin harhaoppisuuden tähden. Näin saatiin voimakas pohja koululääketieteelle, jota nyt elämme. Olen saanut käydä hyvin mielenkiintoisia keskusteluja luterilaisen papiston kanssa. On ollut pappeja, jotka hyvin voimakkain sanankääntein ovat olleet hyvin pahoillaan tästä kasvitietouden hävittämisestä.

Eräskin hyvin tunnettu pappi sanoi käyvänsä luostareissa ihaillen katsomassa toisen seurakunnan kasvituntemusta ja kasvien käyttöä terveydenhoidossa. Hän kertoi myös, että tätä on vaikia palauttaa luterilaiseen käsitykseen enää, kun voimakas lääkebisnes nyt hallinnoi terveydenhoitoa. Mutta pappi kertoi seuraavansa ilolla kun kansakunnassa on alettu arvostaa kasvien tuntemusta ja käyttöä. Näin kertoi koululääketieteen joutuvan koville, kun kansakunnan tietous kasveihin lisääntyy.

Kristinuskon levittämisen edellytyksenä oli kasvitietouden hävittäminen, koska kansanparantajat olivat sen hetkistä papistoa, jotka piti syrjäyttää. Näin myös ortodokseihin haluttiin pesäeroa, koska ortodoksit vaali kasvitietoutta, näin uskontokuntien kilpajuoksua elämä oli. Virolaiset kuvaavat hienosti, että he jäivät tämän taistelun väliin, joten pakanoita ovat näin omaksuen luonnon jumalat, Ahdit, Tapiot ja mitä niitä olikaan Kalevalan aikaan näillä seuduin.

Kasvilääkintä kurssi

Kiellettyä tietoa lääkintäkurssilta

Taannoin Kasvilääkintä -kurssimme joutui valvonnan piiriin, mutta opettajamme naureskeli ja valoi uskoa oppilaisiin. Olimme lehden kesätoimittajalle esitelleet vanhimman lääketieteen itsehoitokasvejamme. Näin sanomalehden kesätoimittaja oli repäissyt otsikon ”Lääkkeet lähiluonnosta”. Näin lääketehtailijan edustaja oli lukiessaan jättänyt tutkimuspyynön, joten nuhteluun jouduimme.

Opettajamme oli hyvin pitkälle kouluttautunut intiaanien ja kiinalaisten hallitsemaan kasvilääketieteeseen. Näin hän naureskeli suomalaiselle lainsäädännelle, joka on lääkefirmojen sanelemaa säädäntää. Tapahtuman jälkeen opemme vei meidät itseluottamuksemme kohottamiseksi tutustumaan paikan päälle kasvilääkintään, jossa meille silmät konkreettisesti aukeni ja näin saimme itse osallistua lääkinnän salaisuuksiin.

Kyllä opettajamme sanoi Suomen elävän NL aikaista elämää, jossa yhtä herraa kumarretaan ja näin lait ja säädännät ovat herran säätelemät. Mutta kyllä oli hienoa seurata kouluttajaamme, jolla vahva itseluottamus oli, kun hän ei ollut moksiskaan moisesta joten naureskeli vaan. Jo eläkkeellä oleva kouluttajamme tekee arvostettua työtä vielä kansainvälisesti arvostetulle yliopistolle.

Turhaa pelottelua

Luonnonkasvilääkintää turhaan pelotellaan. Tämä pelottelu on lääketeollisuuden aikaansaamaa. Mutta kyllä lunnonkasvilääkintään on haettava tuntemusta ja tietoa, suurin vaara on niillä joilla on maksa- ja munuaisvaivoja nykyisen teollisen ravinnon seurauksena. Näin olettaisin lähes 80 % väestöstämme menettäneen vastustuskyvyn sairauksia vastaan, joten paras lääkintä mielestäni olisi täysin valikoitu ekologinen ravinto.

Ekologisen karjan ruokinnan kauttakin me saamme ravintona siankärsämön ja mesiangervon vaikuttavien aineiden osia maidon ja lihan muodossa, joten kansakuntamme terveyteen voitaisiin vaikuttaa eläinten ruokinnan kauttakin. Näin näen maatalouspolitiikan ohjattavuudellakin suuren merkityksen terveyteemme, mutta jokainen kansalainen voi omalla elintavallaan ja ostoskäyttäytymisellään suoraan vaikuttaa omaan terveyteensä.

Kasvitietous on lääkinnässä kansanparantajineen vuosituhannet ollut ennen tunnettua lääketiedettä, ja monessa maassa tällä hetkellä myös. Nyt kirkko on menettänyt papistoineen vallan lääketeollisuudelle ja kansanterveys laitokselle. Näin lääkäreitä lähes jumaloidaan. Mutta nyt eletään aikaa, jossa kansakunnan luottamus rakoilee niin kirkkoa, kuin kansanterveyslaitostakin kohtaan. Näin eletään mielenkiintoisia aikoja mihin kansan katse suuntautuu. En kyllä halua olla ennustaja, mutta oletan luonnonlääketieteen kansanparantajineen saavan luottamuksen takaisin.

 

Yrttitietoutta verkossa:

yrttitarha.fi

Frantsilan yrttitietopankki

 

Pin It on Pinterest