Lumitöitä ja aurojen miettimistä

Perjantaipäivääni työllistänyt lumityöt öisen runsaan lumentulon johdosta. Näin kehoni kaivattua liikuntaa saapi kolatessa lunta. Nuoresta pitäen kun koneissa olen istunut työtä tehden, olen nähnyt kuinka vaarallista on tuo istumatyö. Koneet kun vielä hyppii ja pomppii, niin kyllä selkämme tiukilla on.

Isäni ei koneihin juurikaan koskenut näin hän hevosmiehenä sai suhteellisen terveen elämän elää. Minun terveyttäni konetyö on mekittävästi rapistuttanut, joten ruumiilliseen työhön olen palannut. Näin hyötyliikunnan myötä ruumiillisella työllä terveyttä yllä pidän.

Koneeni näin voisin myydä halukkaalle konetta tarvitsevalle, kun tuo kone seisonut tuossa pihalla käynnistämättä syyskuusta asti. Näin en talvela tule sitä tarvitsemaan, näin vaan peittyy lumien alle. Kevyt ja pieni Massikka-traktori minulla näin työjuhtana on myös, Aura sen perään on jäänyt kyntötyön jäljitä.

Tämä vältti ja auraksi kutsuttava maankääntökoneen kylmä aura on, kun se ei ole lämpöä heijastava aura. Kun vastaavasti meidän kehomme aura taasen lämpöä heijastaa, toisilla vähemmän, toisilla enemmän. Aura on myös eläimillä ja kasveilla, joka myös niillä heijastaa lämpöä. Näitä auroja voimme myös silmin nähdä. Kehon aurat ovat sen mukaiset millaista ravintoa olemme nauttineet, näin terveellinen ja ravitseva ravinto voi tuottaa kymmenien senttien auran kehomme ympärille.

Tunturivaellus

Tunturivaellus

Pallas Hetta vaelluselämys jälleen

Heinäkuu 2016

Tuo 50:nen kilometrin vaellus tuntureissa, kuruissa ja soilla on aina suuri elämys. Tunturilammet ja purot ovat hyvin kirkasvetisiä, joissa saa hyvää vettä juotavaksi, vilvoiteltavaksi, ja joissa jalat vaelluksen lomassa eräänkin kerran kävi.

Pallaksen tunturijonoa nousten ja laskien vaellusmatka kohti Hettaa oli alkanut. Maisemat olivat todella upeat ja kesän sateet olivat nyt kaikonneet. Tuuli oli kova joka riepotti löysiä vaatteita kiskoen. Nammalakuruun päästyämme kaivoimme teltan ja pystytimme ensimmäisen yön leirin. Telttoja oli useita ja tuvankin puolella yöpyjiä kuulosti olevan. Olimme iltasella matkaan lähteneet, joten emme tämän pidemmälle halunneet jatkaa.

Yö oli kylmä. Leuat tutisten yötä vietettiin kovassa tuulessa, villapuserot autossa. Jätimme villavaatteet autoon, kun aatelimme etemme tarvitse niitä. Aamulla kova kävely rupesi vasta lämpöä keholle antamaan. Pahakurussa vietimme toisen vaellusyön.

Seuraavana aamuna vietettiin vaimon syntymäpäiviä. Paikka jossa voi kiukutella ja iloita. Tämä paikka on tunturien ympäröimä suolaakso, hyvin vaikeakulkuisen puron äärellä. Vastakohta hiekkakankaiselle Hannunkurun etappipaikalle, joka ohitettiin edellispäivänä.

Siellä saunotiin ja kylvetiin yrteillä pehmitetyllä kylpyvedellä. Nuo luonnon lääkekasvit löytyivät tunturipuron ääreltä. Ihmettelin sitä miten nuo todella arvostetut väinönputket saavutti siellä miehen mitan, mutta empä ihmetelly peuran suuria jättö sarvia mitä sieltä löytyi, koska tiedän mitä väinönputken rohdoskäyttö merkitsee. Täällä tunturierämaassa kasvi kasvaa, joka on maailmalla rakkauden kasvi, niinkuin lipstikkakin jota myös käytetään myös samaan tarkoitukseen.  

Pahakurusta matka jatkui kohti suurinta ylitettävää tunturia, Pyhäkeroa, joka kohoaa yli 700 metriin merenpinnasta.  Huikea näkyvyys lapin tunturiluontoon, jossa taka-alalla häämötti monet pienemmät tunturit jotka olimme ylittäneet.  

Pyhäkerolta matka Hettaan on laskua kymmenisen kikometriä paikoin hyvinki louhikoisessa maastossa, joka koitteli tasapainoa ja pohkeita pitkän vaelluksen loppupuolella. Pyhäkeron autotuvalla vietimme vaelluksen viimeisen yön, loppuja kuivamuonia syöden. Olimmehan kuivaneet tilamme vihanneksia, leipäjuustoa ja jauhelihaa matkalle. Lähtiessämme aamulla tuvalta saimme loppumatkan ihailla kotipuolelle tyypillistä mäntymetsää, jota tunturivaelluksen aikana ei juurikaan näkynyt.

Loppu kilometreillä saimme tavata 81 -vuotiaan ihmemiehen, joka saavutti meidät. Mies sanoi käveleen tämän reitin kymmeniä kertoja saman ikäisen vaimonsa kanssa, joka nyt oli jäänyt matkasta pois. Tämä iäkäs mies oli lähteny samasta kohden vaellukselle melkein vuorokauden myöhemmin kuin me, ja nyt loppumereillä saavutti meidät. Iloisena ja hymyillen hän nyt Ounasjärven rannalla odotti kyytiä meidän kanssa.

Suurella puisella taksiveneellä matka järven yli taittui hyvin laineiden liplattaessa veneen kylkeen ja lapsuuden puuveneaikoja muistellen. Rantauduttuamme aika oli tiukka, joten juoksu jalkaa kiiruhdimme linja-auto pysäkille, josta harvakseen kulkeva linja-auto vei meidät takaisin Jerismajalle, josta saimme kyydin Pallaksen hotellille.

Markku Kuha nuotio

Siellä hotellissa juotiin kahvit vaellukselta tulleiden ja lähtevien kanssa iloisen puheensorinan saattelemana ja muistellen patikointia. Viereisessä pöydässä hymyili ja vilkutteli Portugalista tullut nainen. Nainen tuli matkan puolessa välissä vastaan meitä, ja tein hänelle tulet nuotiopaikalle, joka hällä ei ollut oikeen onnistuakseen. Hänen kanssakin tuli suuri ystävyys, vaihdoimme osoitteet ja jaoimme some -sivut.

On suuri iIo nähdä ja kokea miten vaellusmatkalla luonnon keskellä kanssakulkijat ottavat huomioon toisensa, vaihtaa kuulumisia ja ovat ystäviä keskenään. Haikeana mutta onnellisina jätimme taakse nuo tunturimaastot ja suuntasimme matkan kohti kotia. Kotona odotti lapset karjoineen. Lasten kanssa vaihdettiin kuulumisia ja he kyselivät matkasta ja kertoilivat kotitapahtumista. Lapsemme olivat hiukan ylpeitäkin siitä kun luotimme heihin ja annoimme heille vastuulliset maatilan työt reissun ajaksi.

Varpumies

Varpumies

Kuva Antti Saraja

Näin etsitään säteilykenttiä, jotka meille on terveysriski, mutta myös terveyttä edistävää kun hyväksymme niiden olemassaolon.  

Nämä kentät muodostavat ruutuja, joiden sivu noin 3-4 metriä. Näin muodostuu kartan koordinaattiverkko kaikkialle niin vesistöjen päälle myös, nämä verkot on havaittavissa korkialla ilmakehässä myös. Näin olettaisin karttakoordinaatiston saaneen myös säteilykentistä mallin. Kentät kulkevat ilmansuuntien mukaan pohjois-etelä ja itä-länsi suunnassa. Säteilykenttiä on kaksi lähes rinnakkain, näin maasta tuleva ja avaruudesta tuleva kenttä. Kentät lähes rinnan ovat, joten vaikeaa on niitä toisistaan erottaa. Kenttien vaikutus näkyy kaikkialla. Kaikkiin ihmisiin eivät kentät samalla lailla vaikuta, näin toiset meistä ovat herkempiä kenttien olemassaoloon. Kenttien etsimiseen harvat kykenee.

Kenttien risteymät huonoja sänkyjemme ja tuoliemme paikkoja ovat. Näin sänkyjen ja tuolien paikkaa siirtelemällä voi löytää hyvät ja mieleiset paikat ilman varpumiestä.

Isäni oli kenttien etsiä ja näin minulle myös on annettu taito kenttien löytämiseen. Isäni etsi pajulla kentät, näin löysi muun muassa vesikaivon paikat, ja näin tiesi miltä syvyydeltä löytyy hyvä vesikerros. Isäni piti huolen ettei risteymä kohdassa makuusänkyjä pidetä, joten näin varjeli perheen terveyttä myös. Minä olen tykästynyt rautalangalla etsimään kentät, joka minusta käytännöllisempi on.

Oskari Räihän ottaman video, jossa etsin kenttiä.

 

Säteilykentät luonnossa

Kenttien vaikutus näkyy kaikkialla luonnossa. Muurahaispesä on näin kenttien risteymässä ja muurahaispolut kulkee kenttiä pitkin. Nän luonnon eläimet ja hyönteiset tunnistaa kentät, ja elävät kenttien mukaista elämäänsä. Pajukasvit myös ilmaisee kasvaessaan kenttien risteymät. Mäntypuu ei kentillä viihdy, joten maahan pudonnut männyn siemen harvemmin lähtee puuksi kasvamaan kentillä. Monet puutarhakasveista kuten herukka ja omenapuut kuolee tai kituen ja sadoitta näillä kentillä kasvaa.

Entisaikaan oli tyypillistä katsoa talon paikka hevosien käyttäytymisestä, joten talon paikka valittiin hevoslauman makuupaikan mukaan. Näin saatiin turvalliset kodit perheille. Hevoset eivät asetu makaamaan säteilykenttien risteyksiin. Lehmät jotka ovat parsiin sidottuja, ja jos vielä sattuu olemaan kenttien risteymä makuuparren kohdalla, näin lehmät lyhytikäisiä ovat monine sairauksineen. Näin jälkeläisiäkään ei helpolla saada maatessa risteyksessä. Linnut ja kalat myös kenttiä käyttää hyväkseen liikkumiseen. Näin muuttolinnut korkialla lentäessään pystyvät kenttiä käyttämään hyväkseen. Kalat myös ravinnon etsimiseen ja suunistamiseen kentää hyödyntää. Näin parhaat kalapaikat löytyy kenttien risteymästä, koska niissä runsaasti planktonia ja äyriäisiä on.

Ukkosen iskiessä maahan, tulee se yleensä risteymän kuusipuuta pitkin, joten eipä pidä ristymäkuusen alta turvaa etsiä ukkosella.

 

Säteilykenttien ylitys

Kenttien nopia ylittäminen liikenteessä tuottaa kehoomme nopeita syklejä, joten kehomme ärsytyksen kohteena on stressitiloihin asti autoillessamme. Joten kenttien ylittämiseen olisi parasta ihmisen oma normaali liikehdintä. Ihmiskeho myös jumittuu kenttää pitkin kulkiessaan kentän suuntaiseen kulkuun, joten pitkin kenttää kulkevaa maantietä ajaessa, näin tieltä ulosajot tapahtuu kentältä kaartuvassa mutkassa yleensä. Niinpä kenttä liikenteessäkin muistuttaa olemassaolostaan.

Lahotustoiminta luonnossa on säteilykentillä vilkkaampaa, joten kompostin paikka olisi hyvä sijoittaa kenttien risteymään. Huonovetoisen savupiipun saapi, jos se on väärin asennettu kenttien risteymään.

Näin säteilykenttien risteymät muistutavat olemassaolostaan lukuisin ihmissairauksin, kehtokuolemin ja viherkasvien lakastumisin. Ilman kenttiä ei elämää olis planeetalla, joten eläkäämmme kenttien mukaista elämää kuten esivanhempamme ja alkuperäisväestöt ovat eläneet.

 

Ravintoa katovuosina — Olemmeko varautuneet kylmien vuosien jaksoon?

Ravintoa katovuosina — Olemmeko varautuneet kylmien vuosien jaksoon?

Ravinnotta emme eläisi, joten ravintoa on jossain tuotettava tai kerättävä. Ihminen on pisimpään planeetalla elänyt keräilytaloudessa, joten luonto antanut mitä on ollut tarjolla. Näin kalat, sienet ja marjat luonnosta on kerätty ravinnoksi. Ravinnon viljelyperinne on ollut hyvin lyhyen aikaa ravinnon lähteenä. Näin rinnan molempia, poimien luonnosta ja viljellen, on myös pitkät perinteet. Näin tämä malli monien talouksien ravinnonlähde on vielä nykyhetkelläkin.

Ihmiskunnan nälkävuodet näin ajoittuu viljelyvuosille, jolloin perättäiset katovuodet ovat yllättäneet. Näin maamme väkiluku romahti rutkasti ravinnon puutteeseen, ja näin kulkusairaudet tämän seurauksena levisi väestössä. Näin 1700 -luvun lopulla maamme väestön määrä romahti monien katovuosien seurauksena.

Ilmasto saattaa viljelytuotantoon tehdä suuria yllätyksiä. Näin ravinto ei olekaan välttämättä turvattu pöytiimme, sillä meidän on annettava suuri arvo luonnosta saaduille tuotteille. Näin katovuosien yllättäessä luonto turvaa ravinnon keräiljöille. Monesti turvaudumme ajatukseen, että tuodaan maan rajojen ulkopuolelta, mutta suuret katovuodet ovat samanaikaisesti maailmanlaajuiset. Näin meillä pöydät odottaisi toivottomuutta.

Näin kun ilmasto kuitenkin toistaa itseään sillä meillä olisi lähivuosien aikana toistuva kylmien vuosien jakso, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi, joka toistuu noin 400:n vuoden välein. Näin kesällä saataisi vesistöt jäätyä syksyiseen tapaan.

Näin ravinnon omavaraisuudesta olisi kannettava huolta niin viljelytaidoin kuin luonnosta keräämistaidoinkin.

Ilolla laatueväin reppuani täytän

Ilolla laatueväin reppuani täytän

Reppuani täyttelen erä- ja kuvausreissua varten. Näin eväitäni survon reppuuni, vastassa on noin peninkulman mittainen reissu, joka suuntautuu vetisille Lapin jängille. Näin kulku hyvinkin raskasta saapastelua on soilla ja lisäksi kumarrella kuvaten.

Tiedänhän kyllä entuudestaan, ettei välttämättä kovinkaan reppuani tarvitse täytellä eväilläni, kun evääni ekologisia ovat, eväät jotka olen itse kasvattanut muhevassa ekologisessa multamaassa. Näin tiedän porkkanani ja nauriini sisältävän runsaasti mikroravinteita, jotka välttämättömiä ovat liikkumiseen, näin lihakset ja nivelet lennokasta kulkua antavat ilman mikroravinnepurkkia.

Näin ilolla aina täytän reppuani omilla eväilläni, nyt kun kahden ekologisen nauriin ja porkkanan lisäksi nappaan matkaan naudan kuivalihaa, niin kyllä eväideni ja luomukahvin kanssa pitkän päivämatkan vaeltaa kuvaten, kun kuivalihakin on vapaan Lapin sonnin, ”härän” lihaa, lihaa joka lukuisten yrttikasvien tuottamaa on.

Näin siistiin hengittävään kangaskääröön asettelen evääni. Luomupavuista jauhamani kahvin kylläkin tiiviiseen puurasiaan laitan. Yrttiteeaineksia aina kyllä repustani varalta löytyy. Luontohan myös aina tarjoaa ravintoa: näin puolukoita ja karpaloita syksyisin nakkelen suuhuni kulkiessani, pakuria koivun kyljestä lisään kahviini pakissa keittäessäni, johon myös puolukanlehtiä lisään. Näin suolaista kuivalihaa vuoleskelen kahvikuksaan.

Näin hörpin ilman sokeria monivivahteisen kahvin tervastulien loimutessa metsän siimeksessä, kahvit näin lähdeveteen keittelen ja lähteistä vettä juomaksi myös otan. Puutarhani marjojen mehun jatkeeksi lähdevettä myös lisään.

Kalaonki myös repustani löytyy. Näin kalankin nappaan tarpeen tullessa purosta, näin perkaan kalan. Suolaa ja yrttiteetä lisään kalaan ja nuotion loimussa ravinnoksi laittelen, näin retkievääni vaatimattomilta tuntuvat, mutta täyttä ravintoa raskaille eräreissuille ovat.

Peninkulma, sitä vanhaa nimitystä käytettiin 6-10 km matkasta!

Karpaloita poimimassa – kaksi tarinaa

Karpaloita poimimassa – kaksi tarinaa

22. lokakuuta 2016

 

Istun tässä karpalosuon laidassa kaatuneen kelon päällä, nojaten samalla känkäräoksaiseen mäntyyn. Maissipiippua polttelen, jossa on oman puutarhan lämpöpenkissä kasvatamaani kessua. Karpaloita jokunen litra on jo kertynyt ämpäriin.

Suon viereisessä lammessa kolme telkkää uiskentelee. Taustalla jäniskoirani ajaa jänistä. Jänistä ei nyt ole tarkoitus saalistaa ruuaksi, joten annan koirani tehä työtä, johon se on vuosituhansien aikana jalostettu.

Tälle suolle ylettyy maatilani yhteyteen rakennettu karja-aita, jossa karjani kerää monipuolista kasvillisuutta ravinnoksi. Syksyisin metsissä on hyvin runsaasti luonnon marjaa ja sieniä, joita karjani poimii myös syötäväksi. Näin kyyttökarjani tuottamat elintarvikkeet ovat todella maukkaita ja määrän sijasta ravitsevia.

Mielenkiintoista ollut nähdä miten karjan liikkuessa tällä harvapuustoisella suolla, on vuosi vuodelta hillasadot lisääntyneet. Viime kesänäkin tästä sai poimia monta ämpäriä hillaa. Oletan että omat mehiläiset ja karjani, joka liikkuu polkien ja lannoitaen, edesauttaa hyviin hillasatoihin. Nyt kun vihannekset ja viljat on saatu kerätyksi talvivarastoon possut, lampaat ja kanani keräävät näiltä viljelyksiltä loppusatoa.

Repusta otan kuivattua naudanlihaa, josta puukolla sivellän palan suuhuni. Lisäksi kaskinauriin kuorin ja puukolla jältämällä syön sen. Omaa herukkamehua vielä juokasen päälle. Kovin kaksisia eivät nuo eväät tarvitse olla, kun ne ovat tuotettu ekologisesti, joten niissä on runsaasti myös mikroravinteita.

Talvella tammikuun lopulla hiihtelen tästä lähetyviltä tuonne joki varteen kokemaan madekalapyydyksiä, joista saan mateen kutuaikana suurta lemmenruokaa, madekeittoa. Talvella myös koirakin on monesti matkassa, joten saatan jonkin jäniksenkin saada pataan asti. Hiihtäessä monesti löydän pakureita, joita myös repussani kantelen kotiani. Nautin tästä elämästäni näin.

22. lokakuuta 2017

 

Auringo laskiessa suunistan tietämälleni karpalosuolle. Näin otsalampun sytytän nähdäkseni karpalot, jotka kuin pieniä omenia on. Näin kun jängän varvikko on lehtensä karistanut, niin karpalot löytyy, ja otsalampun valossa on mukava työskennellä. Kun näin poimintaan tulee keskittyä, näin kouraan puolikymmentä marjaa otan ja sankoon laitan.

 Varvikko yötä vasten kiillon saa pakkashuurteessa. Näin pakkasen purastessa sammalikkoa  karpalot pongahtaa sammalikosta. Kapalot nyt saampi kaikki kerätyksi joten, pieneltä alalta runsaasti karpaloa sankoon kertyy.

 Pimeys ympärillä vallitsee, näin rasahdus hiukan säikäyttää. No hirvihän siihen lähietäisyydelle tuli, joten otsalampun valo nyt heijastuu eläimen silmistä. Mietin, mitä teen? Kädestä karpalot sankoon ensiksi lasken, ja näin nousen pystyyn ja möläytän. Kylläpäs suorapa rupesi lentämään, kun hirvi otti jalat alleen ja häippäsi karpalojängältäni. Niin pääsen taasen jatkamaan työtäni poiminnassa. Näin sankoni täyttyy ja saapastelen jängän reunaa pitkin kotiani.  

Näin lasten kanssa seuraavana päivänä puhdistetaan karpalosaalista, ja isossa kattilassa puunuijalla survon karpalot. Lapset sitten haluaa marjat purkittaa, joten he täyttelevät lasipurkit leikkilaulain laulua, jotka he karpaloista sepittää. Näin tuumaavat: “Isi nyt valmiit purkit odottaa”, joten purkit kellariin näin vien  talviravinnoksemme.

Pin It on Pinterest