Ajatuksia villasta lampaita keriessä

Ajatuksia villasta lampaita keriessä

Leikatessa villaa muistelen lampaiden villan muodostumista, onhan villa kauniin valkoista leikatulta puolen vaaleassa lampaassa.

Näin kädet lämmössä ja puhtaan valkoisessa villassa sukeltelee, keriessä villarasvan kiillellessä käsissä ja keritsimissä. Tuoksut ovat keriessä hyvin ihanan ja miellyttävän  tuntuisia.

Lampaat toisinaan odottavat keritsemisvuoroaan, mutta kyllä jotku lampaat hyvin vastenmielisesti suhtautuvat villan kerintään, eivätkä mielellään halua villastaan luopua. Keritsimiin myös kertyy rasvaa, jota joutuu poistamaan.

Villa on lampaalle peite kylmää ja kuumuutta vastaan, joten hyvin tärkiä tältäkin osin. Villassa on myös ravintopankki lampaalle, näin villa sisältää runsaasti ainesosia lukuisine ravinteineen. Näin talvia vastaan villa toimii myös ravinnon luovuttajana lampaalle.

Ovathan lampaat kesän aterioineet hyvällä kedolla ja metsässä kulkien, syöden lukuisia eri kasveja, näin voikukkaa, siankärsämöä, apilaa, horsmaa, puiden lehtiä, mustikan varpuja, peltokortetta..  näin monenlaisia mikro- ja hivenaineita myös villa sisältää. Talven mittaan näin villan vitamiinit ja rasva myös palautuvat lampaan ruumiin toimintojen ylläpitoon.

Näin villa myös toimii varastopankkina keväällä synnyttävien emojen maidon ravinteille, karitsan kasvun ponnikkeeksi.

Markku Kuhan lampaat


Villa näin pyritään kuun kasvaessa leikkaamaan, kun uuden villan kasvuun vaikuttaa kuun kierto myös. Alakuulla leikattaessa villa tavallaan haavoittuu, joten villan kasvu näin on heikompaa.

Raakavillan laatuun myös vaikuttaa kuun kierto, näin villan arvo lämmittävyytenä tuotteissa on esivanhempien seurannan tulosta. Esivanhempamme vielä tarkkoja olivat yläkuun ajankohdastakin, joten kuun syntymisestä 8-9 päivä leikkasivat arvokkaimmat villat ja näin myös uusi villa joutuin lampaille alkoi kasvamaan.

Ovathan lampaat kauniilla kukkivilla kedoilla liikuessaan saaneet kukan tuoksut ja hajut siemaistua kehoonsa.

Näin silmän iloakin kukkia katsellessaan antaneet.

Keskiyön aurinkoa lampaat näin juhannuksena ihailleet.

Perhosten lentoa, heinäsirkan siritystä ja loikkaa nähneet.

Näin auringon paisteessa ja vesisateessa myös lampaat ja villa karaistuneet.

Karitsojen hypähdellessä emiensä selkään lämpimään villa patjan lämpöön makaamaan, sääskien ja monien hyönteisten etsiessä piilopaikkoja villasta.

Villaa näin mietin leikatessa lampaan lämmön ja rasvan helliessä käsiäni, näin kuvaan villan muodostumista keritsimien haukatessa villaa.

Taidetta ja terapiaa kranssia havuista muovaillessa

Taidetta ja terapiaa kranssia havuista muovaillessa

Näin kädetkin lämpimänä pysyy, katajan piikkiset neulaset kyllä verenkiertoa jouduttaa pistelyjä antaessaan.

Metsässä havuoksia liinan väliin työntelen. Liina on tavallaan köysi, jolla kannan havut metsästä. Näin kun reppuun on hankala sulloa havuoksia, liinan kuron havunipun ympäri, ja kun nostan liinasta, se kiristyy nipun ympärille ja kurotun havunipun heitän selkään. Näin olan yli liina menee ja pitelen kiinni kävellessä liinan päästä rinnan puolelta, lasken havunipun kurotuin liinoin taas löytämäni katajapehkon viereen ja katkon katajanoksia ja oksat pukin liinan ja havunipun väliin.

 

Päivitellyt tämän ottamani ensimäisen videon kanssa, olisin lyhentänyt mutta taitoni ei tähän riitänyt, näin olkoon meneeksi tälaisena kuin otin eilen kranseihin katajaa kerätessä

Posted by Markku Kuha on Montag, 27. November 2017

 

Katajaan kun kurkistaa, näin vääntäessä oksaa se kapsahtaa poikki, siitä katajapehkosta muutaman vain oksan taitan. Näin pehko tuuhenee tulevaa uutta korjuuta varten, näin oksanippua kantaen liikuskelen metsästä kotipuoleen.

Kranssin rungon kolmesta metrisestä pajun oksasta pyöriäksi muotoilen, näin päällystetyllä rautalangalla sen punon. Kymmensenttisiä katajanoksia kynnellä leikkaan kolme, rautalankalenkkiin ja kranssin runkoon näin kiinnitän.

 

Eri katajapehkoista otetuilla oksilla vaihtelua väreihin ja muotoihin saa. Varjossa kasvaneet oksat tuottavat vaaleaa sävyä, myös marjaoksia pyrin käyttämään, jos niitä on saatavilla. Näin kranssin runko havukoristeen saapi, viimeisenä ripustuslenkin tekaisen. Näin kranssi on haluttaessa koristeltavissa. Aito koristelematon havukranssi minun silmään paras on, näin sitä voi pitää ovessa tai seinustalla kevättalveen asti.

 

 

Kranssin teko on taiteellista työtä, jossa aivot lepää pohdinnasta. Näin kädet tekee kranssityötä, johon on vuosien saatossa harjaantunut niin, ettei kranssin tekoa tarvi mietiskellä. Luova työ ja käsillä tekeminen tuottavat runsaasti aivoille vapaata ajattelua.

Näin kädet kun ovat vielä aitojen luonnontuotteiden kanssa tekemisissä, näin havut, heinät ja pesemätön rasvainen villa myös näitä ovat. Suuren ihmeellisen ajatusulottuvuuden tuo rasvainen villa virkatessa, näin lanoliini voitelee kädet pehmeiksi ja villan tuottama lampaan energia kehossa näin saa ihmeitä aikaan, näin melkein laulaen virkkaa kuten mummut taannoin karstatessaan, kerätessään ja kutoessaan, näin villassa on jotain syvää tunnepuolta ruokkivaa.

Mutta kyllä kasvipuolen havut tuottavat metsäluonnon tunne-elämyksiä, joten joskus havuja käsitellessä aistin luonnon eläinten juoksevan ympärilläni, kuten havut ne ovat nähneet kasvaessaan. Näin kun aattelee, niin eipä ihme että esivanhempamme elivät suurta taiteellista elämää päivittäisissä työtehtävissä. Voimme muistella sata vuotta sitten elettyä elämää, jolloin maassamme oli runsaasti taiteilijoita ja kädentyön taitajia, ja voimme toivoa luovuuden palaavan elintapasairauksien tilalle taideterapiana ja ekoravintona.

Pin It on Pinterest