Yle: Kuusi kuvaa haastattelu

Yle: Kuusi kuvaa haastattelu

Sain haastattelupyynnön Ylen Radioon Kuusi kuvaa lähetykseen. Näin Sandra Järvenpää saapui tekemään haastattelua maaliskuun alussa. Sandra on uuden sukupolven laajakatseinen tuleva toimitajia ja näin oli helppo avautua kertomaan omaa tarinaani ja historiaa ravinnon tuotamisen tulevaisuuden näkemyksistäni. Pöydälle oli levitettynä kuviani elämäni varelta, joista kertoilin omaa elämää ja näkemyksiäni. Kuudes kuva oli tyhjä kuva, mutta tyhjän kuvan pohjalle kuvasin haaveitani ja tulevaisuuden näkemyksiäni. 

Sandran kanssa käytiin karjaani katsomassa. Näin sunnuntaipäivän aurinkoinen sää suosi meitä karjaa ihailessa, näin possutkin piipahti ulkosalla, Sandra sai suuren ystävän Fasu lehmästäni.

Radiolähetys on nyt kuunneltavissa Yle Areenassa ja artikkeli luettavissa yle.fissä.

Lumitöitä ja aurojen miettimistä

Perjantaipäivääni työllistänyt lumityöt öisen runsaan lumentulon johdosta. Näin kehoni kaivattua liikuntaa saapi kolatessa lunta. Nuoresta pitäen kun koneissa olen istunut työtä tehden, olen nähnyt kuinka vaarallista on tuo istumatyö. Koneet kun vielä hyppii ja pomppii, niin kyllä selkämme tiukilla on.

Isäni ei koneihin juurikaan koskenut näin hän hevosmiehenä sai suhteellisen terveen elämän elää. Minun terveyttäni konetyö on mekittävästi rapistuttanut, joten ruumiilliseen työhön olen palannut. Näin hyötyliikunnan myötä ruumiillisella työllä terveyttä yllä pidän.

Koneeni näin voisin myydä halukkaalle konetta tarvitsevalle, kun tuo kone seisonut tuossa pihalla käynnistämättä syyskuusta asti. Näin en talvela tule sitä tarvitsemaan, näin vaan peittyy lumien alle. Kevyt ja pieni Massikka-traktori minulla näin työjuhtana on myös, Aura sen perään on jäänyt kyntötyön jäljitä.

Tämä vältti ja auraksi kutsuttava maankääntökoneen kylmä aura on, kun se ei ole lämpöä heijastava aura. Kun vastaavasti meidän kehomme aura taasen lämpöä heijastaa, toisilla vähemmän, toisilla enemmän. Aura on myös eläimillä ja kasveilla, joka myös niillä heijastaa lämpöä. Näitä auroja voimme myös silmin nähdä. Kehon aurat ovat sen mukaiset millaista ravintoa olemme nauttineet, näin terveellinen ja ravitseva ravinto voi tuottaa kymmenien senttien auran kehomme ympärille.

Sukuni historiaa

Sukuni historiaa

Lapsuuden perheeni. Nojaan isäni olkavarteen

Pappa lähti Kanadaan – mummi synnytti rantakuusen alla

Näin voisin näiden kuvien myötä kertoa sukuni historiasta. Äitini suvun suuri maatila Pohjanmaalla ajautui konkurssiin pörssikuplan puhjetessa, piikojen ja renkien myös niskuroidessa palkkaa noin sata vuotta sitten. Näin naamansa menettäneenä vararikkoisena oli kotiseudut jätettävä, joten ison lännen työ Atlantin takana kutsui pappaani.

Näin pappani Kanadan kaivoksilta uutta pesämunaa etsi, rouvan lapsineen jäädessä koti Suomeen, mummini siirtyessä toislle maalle asumaa lastensa kanssa, näin alivuokralaisena torpassa asuivat.

Mummini pestessä pyykkiä jäisellä jokirannalla näin lapsi poltteet yllättivät. Näin äitini tulla tupsahti maailmaan rantakuusen alla. Jokikalastajan avustamana pyykkikorissa äitini tupaan tuotiin, siskojensa ihmetellessä kun mennessään äitillään pyykkikorissa pestäviä vaatteita oli näin palatessa vauvakoria kanettiin tuvan lämpöön.

Lapsen isän saapuminen vuosia kestäneen Kanadan reissun jälkeen oli suuri ilo lapsille. Mutta ilon takana oli outo mies, mies jota isäksi kutsuttiin, mutta tuntemattomuuden ja kokonsa puolesta oli muuta kuin isänsä.

Isovanhempani uudistilallaan

Sodasta karjatilalle

Näin maatila konkurssin ja Kanadan pesämunan turvin perhe hankki maatilkun Lapista, kylästä jota Leiväksi kutsutaan. Näin tälle korpitilalle rakensivat tarpeelliset rakennukset. Kirvestä heiluttaen hirttä veistäen asuin pihapiirin rakennukset valmistui. Viljelmät raivasivat, karjan hankkivat, näin perhe elannon ja ravinnon karjasta sai. Lapsilla koulussa omat ruuat piti siihen aikaan olla, joten äitilläni myös maitopullo repussaan. Koulupenkin vieruskaverilleen maitopullon hän toisten näkemättä ojensi karjattoman perheen poijalle. Näin yhdessä he maitoa rinnan joi puollostaan. Näin äitini karjapaimenena varttui uudistilalla.

Sota itäistä naapuria vastaan vei perheet evakoon Ruotsiin ja miehet sotarintamalle. Isäni telotusvartiana myös toimi sotarintamalinjalla olon lisäksi, joten myös yritti elämänuskoa luoda Suomia puhuville teloitettaville. Sodan jättämien jäljistä huolimatta he uuteen elämään uskoivat sodan tuhoamissa kylissään.

Äitini näin hankki karjapaimenen ohessa karjakon pätevyyden, näin hän työskenteli Peräpohjolassa ja Ruotsin karjanhoitotiloilla karjakkona.

Vanhempieni biologiset kellot näin tikittivät neljänkymmenen vuoden iässä, ja näin avioituvat asumaan Mörjälän tilalle isäni kotitilalle. Näin minäkin synnyin esikoisena tiettömän taipaleen taakse karjatilalle. Hevoskyydillä lapsena sain liikkua vanhempieni vällyihin peittelemänä kovissakin pakkaskeleissä. Näin hevosreen nitinä ja natina tuttua on lapsuudestani. Hevosen höyryt ja pierut myös tutuksi kävi polanteisilla hevosteillä. Suurella ilolla omaa lapsuuttani kuitenkin muistelen esikoisen työvastuista huolimatta.

Suvun suurtilan menetys, joka johti vanhempieni tapaamiseen ja näin avoitumiseen, aikakirjat tiessä näin näyttää suurista kartanoista siirtymän pieniin yrittäjähenkisiin perheviljelmiin.

Ravintoa katovuosina — Olemmeko varautuneet kylmien vuosien jaksoon?

Ravintoa katovuosina — Olemmeko varautuneet kylmien vuosien jaksoon?

Ravinnotta emme eläisi, joten ravintoa on jossain tuotettava tai kerättävä. Ihminen on pisimpään planeetalla elänyt keräilytaloudessa, joten luonto antanut mitä on ollut tarjolla. Näin kalat, sienet ja marjat luonnosta on kerätty ravinnoksi. Ravinnon viljelyperinne on ollut hyvin lyhyen aikaa ravinnon lähteenä. Näin rinnan molempia, poimien luonnosta ja viljellen, on myös pitkät perinteet. Näin tämä malli monien talouksien ravinnonlähde on vielä nykyhetkelläkin.

Ihmiskunnan nälkävuodet näin ajoittuu viljelyvuosille, jolloin perättäiset katovuodet ovat yllättäneet. Näin maamme väkiluku romahti rutkasti ravinnon puutteeseen, ja näin kulkusairaudet tämän seurauksena levisi väestössä. Näin 1700 -luvun lopulla maamme väestön määrä romahti monien katovuosien seurauksena.

Ilmasto saattaa viljelytuotantoon tehdä suuria yllätyksiä. Näin ravinto ei olekaan välttämättä turvattu pöytiimme, sillä meidän on annettava suuri arvo luonnosta saaduille tuotteille. Näin katovuosien yllättäessä luonto turvaa ravinnon keräiljöille. Monesti turvaudumme ajatukseen, että tuodaan maan rajojen ulkopuolelta, mutta suuret katovuodet ovat samanaikaisesti maailmanlaajuiset. Näin meillä pöydät odottaisi toivottomuutta.

Näin kun ilmasto kuitenkin toistaa itseään sillä meillä olisi lähivuosien aikana toistuva kylmien vuosien jakso, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi, joka toistuu noin 400:n vuoden välein. Näin kesällä saataisi vesistöt jäätyä syksyiseen tapaan.

Näin ravinnon omavaraisuudesta olisi kannettava huolta niin viljelytaidoin kuin luonnosta keräämistaidoinkin.

Suurnavetat ovat liiketalouden hulluutta – opimmeko mitään historiasta?

Suurnavetat ovat liiketalouden hulluutta – opimmeko mitään historiasta?

Illalla katselin videon suurnavetasta, video oli pitkä ja rasittava katsoa. Lehmiä ikänsä hoitaneena kyllä oli vaikia katsoa ja kuulla eläinten huutoa, ja stressaantunutta käytöstä seurata. Näin videon välityksellä meillä on vain kaksi aistia käytössä. Pystyin itse kyllä videota katsoessa useammalla aistillani tuntemaan, joten kylmät väreet veti selkärankaan, vaikka isäntä kehui lehmien olosuhteita.

Kyllä säälittää näiden lehmien maitoa käyttävien asema, kun nämä eläinten käytöshäiriöt ravinnon matkassa kuluttajakin saapi. Mietin monta kertaa voisinko jakaa somessa noin tunnin kestävää videota Suomen suurimmalta lypsykarjatilalta, mutta kyllä sisäinen tunne kehotti olla jakamatta.

Näin suurella ilolla valokuvaan ja kerron omasta karjanpidostani, kun suurnavetoissa olen työskennellyt ja monissa päässyt myös käymään. Näin tässäkin suurnavettavideossa oli tarkoin määritetty mitä isäntä antoi kuvata, joten harhakuvan antoi video totuudesta, johon valtakuntamme päättäjät ohjaavat omilla toimenpiteillään maatalouttamme.

Kuluttajien valinnat ratkaisevat

Näin kyllä meidän kansalaisten olisi havahduttava ajattelemaan millaisia elintarvikkeita me kulutamme. Ei ole ihme että terveys tehotuotetuilla rapistuu ja lääketeollisuus on noussut maamme kärkikastiin liiketoimillaan.

Kyllä minäkin meinasin katkaista näkemäni videon heti alkuun, mutta kuitenkin halusin opetusmielessä katsoa loppuun. Kyllä oli vaikia nähdä lypsyrobottikarusellilla lypsetyn eläimen tulehtunut polvi, johon sattui kamera osumaan. Näin mietin monellako eläimellä on tulehduskierre kehossaan, jonka maidon kuluttajakin maidon matkassa saapi. Lypsyrobottikin teki tenän videoinnin aikana, joten kyllä eläinten stressaantuminen oli koko ajan nähtävillä.

Lehmät kaipaavat vasikkojaan kovin huudoin. Hellyyttään eivät lehmätkään saa kohdistaa omiin jälkeläisiin, jokainen voisi asettua lehmän paikalle ja näin miettiä oloaan.

Nykymaanviljelijät liiketoiminnan orjia

Kyllä meidän ravinnon käyttäjien on velvollisuus nousta päättäjien toimia vastaan, näin puuttua äärimmäisyyteen vietyyn liiketoimintaan sen hävittämiseksi, koska katson ihmisten kiduttamiseen näiden liiketoimien johtaneen lukuisten ihmissairauksien tähden. Puuttumalla näihin voimme turvata tuleville sukupolville paremman terveyden ja näin onnellisemman elämän.

Koen velvollisuudekseni puhua näistä, koska nämä on tiukasti vaiettuja asioita liiketoiminnan turvaamiseksi. Maatalousyrittäjiä näin ohjataan ettei saisi antaa haastatteluja eikä kuvata. Näin liiketoiminnan robottiorjia ovat nykymaanviljelijät, mutta kaiken takana ovat kuitenkin päättäjämme, jotka huolehtivat suuryritysten menestymisestä.

Lypsytauko antaa lehmien palautua

Näin yhdyn kampanjaan #maidotonmarraskuu vaikka lehmäkarjatilallinen olenkin, näin esivanhempamme myös laittoivat lehmänsä talveksi umpeen, eli ei lypsetty, joten lehmät palautuivat uuteen lypsykauteen uuden jälkeläisen kanssa.

Minun lähtökohtani on terveellisen ja ravitsevan ravinnon tuottaminen työtä antavilla perheviljelmillä, näin edistyy terveellinen elämäntapa luonnon tuhoamisen sijaan, näin ekologinen viljely myös luonnonvaroja säästää tuleville sukupolville.

Nykymeno muistuttaa kartanohistoriasta

Historia vaan toistaa itseään, näin sata vuotta sitten suuret kartanot satapäisine karjoineen ja lukuisine piikoineen ja renkeineen kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Näin kartanot ajautuivat konkurssiin, ja niin kartanot pilkottiin pieniin perheviljelmiin. Näin uusi nousukausi alkoi, josta näihin päiviin asti on saatu nauttia.

Mutta tämä suuruudenhulluus on taasen tullut tiensä päähän, joten meidän on väistämättä muutoksen tielle astuttava yhteiskunnallisten kriisien seurauksena.

Kartanohistoriaan haluan lisätä miksi se niin läheinen vertauskuva minulle on. Suvussani on kartanoherroja ollut taannoin, suvussa lukuisia piikoja ja renkejä ollut myös, jotka tunteitaan ovat purkaneet tuosta suuresta pörssiromahduksesta 1920-luvun lopulta alkaen ja 1930-luvulla. Se vei valtakuntamme suureen kriisiin, jossa kartanonherrat pakenivat maailmalle ja osa hävitti itsensä.

Moni piika ja renki tipahti perheineen syvään kriisiin työpaikkojen menettämisen johdosta. Näin maamme joutui vielä päätteeksi sotatilaan suurta ja mahtavaa naapuria vastaan, näin isäni soti ankarat rintamataistelut kolmen veljensä kanssa, joista kaksi setääni menehtyi sodassa.

Lähestyvää rintamalle menehtyneiden kaatuneiden muistopäivää voimme muistella hyvin ikävän suuren pörssiromahduksen aikaansaamana, näin meillä arvaamaton tulevaisuus keinotekoisella talouden pönkitsemisellä saattaa olla lähitulevaisuudessa.

Mutta uskon kansakuntamme muutoskykyyn järjen ääntä käyttäen.

 

 

Hän muisteli niittypuron ladon äärellä heinän korjuuta

Hän muisteli niittypuron ladon äärellä heinän korjuuta

Hän muisteli niitypuron heinä ladon äärelä heinän korjuuta, lato on jo luhistumisen partaala jossa hä eräänkin yön on viettänyt niity heinää korjatessa, sääsket myös ollut kiusaekin asti, mutta niihin on aikojen saatossa tottunut, tarpeen tullessa oli suopursua käsissä hieronut ja sitä sivellyt kavoille ja käsivarsiin itikoiden karkottamiseksi, aamu varhaisella isänsä apurin kanssa olivat lähteneet heinän niitoon joki törmällle, väliin oli kuulunut kalske kun liipalla oli vikateita terotettu, pojat saivat aamusella nukkua lähelle pulta päivää kun niitetty heinä rupes tuulesa ja aurigon paisteesa kuivamaan, joloi niitä puu haravoin ruvetiin kääntelemään kuivumisen joudutamiseksi, olihan pojat aapulelle yötä vonakoineet kalaa niity purosta, jotka he oliva perkaneet ja suoistaneet, kalat he olivat lepän ja katajan oksien sekaa asetaneet, joista pyrstöt vaan etottuivat, niistä he ilta päivällä ruuan laittavat, kiven heiton pääsä ladosta kirkas vetinen läde, jossa säilytetiin kylmää vaativia eväitä, heteeseen oli laskettu myös puiset piimä astiat jota oli edellis kevättakvella sinne laitettu kun hevosella oli heinää ladosta haettu, pojat ladossa nukkuesaan olivat kätkeytyneet heinän sisään, jotta aamu puolen kostea ilma ei heitä häiritsis, isänsä apurin kanssa olivat heinän niitoo tauolle tuleet ladon eduustalle, josta hän oli pojille herätys laulua laulanut ”poiat poiat nyt heinäsirkat siritää, heinä aloitaa kuivumisen”, isän apuri oli jo kutkutellu poikia jalka pojista herätyksen merkiksi, vanhin pojist kömpi ensimäisenä heinien kätöksistä heinät kahisten, ja rupes kertoilee öistä vonakointi reisuaan, kolme haukia he olivat ottaneet, muut olivat päästäneet takasi puroon kasvamaan, kertoivat he kuinka olivat menetäneet yhden uistimen, vonakointi epin katketuaan puron, kepin pää oli väliin pinasakin käynyt kalan uidessa uistin suusa, he ketoiva kuinka suuri kala oli, joka vei mennesään heidän kalstus välineet, isänsä oli tuumannut, käydäämpä katsomasa sitä kun olette niitetyt heinät kääneleet ja hän apurinsa kanssa niitää vielä kuusikon katveesa olevan niityn perän, siinä leipää ja piimää syödessä heinä miehet rupattelivat ja apuri pojan kanssa piiputelivat aterioinin pääteksi, samalla poikien isänsä oli suolannut haet jotka poiat yöllä olivat saaneet, niimpä heinämihet saapaita vetivät jalkoihinsa ja kävelivät perä jäkeä kaadetua heinää kääntelee, isänsä apurin kanssa koti niitämätön niityn perää, tuuli oli suotuisa ja aurinko porotti pivettömältä taivaalta jote hyvin aromikas heinä kahisi heinää käänelessä, pääskysten kaarelesa niitylä hyönteisiä suuhunsa kerätessä ja viedessä hyönteisä ladon räytaan alla olevaan pesään pokasille, niin myös heinäsirkkojen sirityskin rupes kuuluu niityltä auringon lämmitäessä niityä, surenkorennot tekivät nopita pyrhyksiä poikien yllä josta hyönteisiä poimivat myös, mutta poiat haravoiesaa olivat näheet kepin uivaa purossa vasta virtaan ja havaineet sen yöllä katkeneeksi vonakointi kepiksi, näin poiat olvat kiiretivät puron kapiaan kotaan vastaan haravoinee, jotta saisivat heravan sotettua kepistä lätevään naruun, joten pajukon yli he haravan ujutivat lähestyvään kepiin ja pyöräytivät narun harravan piikin, josta saivat hyvän veto oteen vetää kalan kepineen niitylle, pian kalan maale saanin jäkeen he napativat haukia ja kaivoivat puukon tupestaan ja pistivät kalaa jotta veri lätis kulkee ulos kalastaan, näin he pääsivä taasen jatkaa heinän kääntelyä, isänsä oli nänyt niitäesään poikien touhut ojan varesa, joten häntäkin kiinosti kala jonk pojat oliva vetäneet ojasta haravoinin yteydessä, näinimpä sänsä apurin kanssa niiton lomassa taukoa pitäess tulivat katsoon kalaa joka villä hyppeli niityllä, apuri ojesi käden ja pukkasi sormet silmä kuopiin ja nosti kalaa, tuumasi pituutakin olevan toista metriä ja emo kalan kun on pyöreähkö, apuri nyt kiskasi puukon vyöltään ja suolisti kalan toisten katsoessa, otti myös kalalta maksan tateen, jonka pukkasi kalan suuhun talteen, näin heillä oli evästä lisää viikon kestävälle niityn korjuu reisulle, iltapäivästä kun heinä oli kuivaa, niin heinät kerätiin kasoihin josta sapiloilla heinää kanetiin latoon, lato täytyi itaa koden hyvin aromikassta heinistä, jotka kahisivat kuin pientä srisvää soitinta soittaessa, näin tuli ruokatakokin jota poikien isänsä oli eetä päin mennyt valmistelemaan, teden tulet nuotio paikalle ja asettanut kalat vartaasen, tulen loimussa kypsymään, näin niityn kalaa syötiin ja läteen piimää juotiin heimän korjuun välissä, ruokatauolla auringon porotaessa heinäväki pienet siestat otti ladossa maatessa auringon paisteelta suojassa, iltaan mennesä kaikki viikateela kaadettu heinä oli saatu korjattua suojaan, poijat ottivat pieniä paini matseja ladon edustalla, isänsä ja apurinsa seraten matsia, poiat nautti pehmällä niityllä leikisästä, väliin he ottivat mitaa toisistaan niityojan ylityksessä, pudotesaan ojaan heillä meni touhut uinti puolelle ja sieläkin otetiin mitaa suketamisen piuuksista, niimpä aikuisetkin tulivat posuamaan ojan lämimään veteen ja samalla heinä väki peseyty ojan putaasa vedessä, heinä apuri levitti myös savia polveensa jota hän kaivo käsin ojan penkasta, hän oli taanin loukannut polvia, joka tatoi kipeytyä niitotohuissa, näim polvi savessa ja savia kädessä hän ladolle siirty ja ita aurin gossa levitti loputkin savet poven ympärille, näin savi hellitti kipuilevaa polvia, pokien isä tullesa ojasta oli kerännyt vöinön putkia, joita hän myös toi käsisään ladolle ja ujutti ne ladon hirsien väliin kuivumaan ja tuumasi,” tuosta poille tytääriin voimaa”, olihan tuo väinön putki hyvin tunnetu kasvi, jota myös leivälle levitetyn voin pääle laitetiin, niin myös kalaa ja lihaa syödessä sitä käytiin, ilalla viellä teetä ja kalaa laitetiin, tee ainekset oli kerätty niityllä kivaneista heinistä, lähinnä mesiangervoa ja minttua josta hyvään teen saapi, hiukan pojat olivat myös ladon seinustalla kasvaneesta koivusta pakuria puukolla nävrtäneet, jota myös tee veteen olivat laitaneet, näin ilta ateran jäkeen auringon kiertäessä metsän rajaan heinä miehet asetuivat jo latoon sääskien sirrätessä ymärillä makoilemaan, poiatkn odottelivat kyllä naapuri niityn tyttöjä vuorostaan kylään heidän niitylle, joten poiat olvat minttua kasvolla ja kainaloon hieroneet, poiat olivat edallis yön kalareisulla vietäneet aikaa naapuri niityn tyttöjen kanssa, ja pyytäneet seuraavaksi yöksi heidän niityleen, mutta poiat hiukan epäili päästääkö tyttöjen vanhemmat heitä yö kylään , mutta tytöt olivat vanhemille keksineet ovelan juonen jota he käyttivät hyväkseen, kylähän tytöjen vanhema tiesi ettei tytöt mihkään majantekoon meneet, sanoesaan poistuessa omalta niityltään, pitihän lasten päästä kekenään leikimään jotta heillä aika kuluis niityllä, joten pojat saivat naapuri niityn tytöt vieraakseen, aikuisten asettuessa nukuumaan heinien kätköksiin

Pin It on Pinterest