Kuva vuoden takaa, samassa touhussa nytkin olen. Kylmssä säässä varmistelen pipo päässä kessu peltoani.

Kessun kasvatus

Eihän kessuttelu hyväksi ole, luovaan ja rohkiaan ilmaisuun kessutelen.

Isälläni oli 1900 -luvun alkupuoliskolla kessu viljelmät, ei hänkään poltellut, näin hevoskyydin kuljetti savottakämpille tupakat savotta miehille.

Hyvin varustetusta siemenkaupasta siemeniä saapi.  Kessu itää joutuin näin kahta viikkoa aikaisemmin lämmössä esikasvattain. Kyllä tupakin viljely onnistuu ravintorikkaassa maassa, taimet juhannuksen jälkeen istutettaessa. Näin runsaasti lämpöä tarvitseva kessu on.

Tupakin vaaralismimat terveys riskit tulee viljelykemikaaleista ja myrkyistä. Näin suositelen ekolokista tupakkiviljelmää poltajille.

Tupakkiviljelmältä kessunlehtiä korjaillut. Kessu kukii, joten siemensatokin saattaa saada. taustalla ladon edessä heinäkuusa kylvetty ohrakin alkaa joutua.

Kessu vaatii hyvin lämpimän kasvualustan, joten eläinten talvisia karsinoita tyhjennän ja niistä valmistelen lämpöpenkkejä. Penkien alle risuja ja kuivaa heinää laitellen ja niiden päälle talikoin lehmien ja lampaiden karsinoista lantaa.

Lanta rupiaa palamaan puoli metriä korkeissa penkeissä, ja näin kasveille tulee lämmin. Hiildioksiidia tuottava kasvualusta, lämpötila penkkien sisässä nousee 50 C asteeseen, ja lämpöä riittää koko kesän ajaksi. Näin penkkien päällä voi viljellä hyvinki eksoottisia kasveja.

Penkkien päälle laitan kymmenen sentin multakeroksen, ja siihen istutan kessun taimet. Näissä penkeissä sipuli ja lanttu satokin puolta lyhyemmässä ajassa valmistuu mitä avomaalla. Penkissä avomaakurkkusatokin hyvin runsas myös on.  Satoa nämä lämpöpenkit antaa monin kerroin enemmän mitä normaalissa puutarhassa viljellessä. Ennen, kun tämä viljelytyyli oli yleistä, niin karjan arvokkain tuote niiltä oli karjan lanta. Se minunki viljelmien salaisuus on hyviin satotuloksiin Lapin ääriolosuteissa.

Kuvassa tuoreen kessulehden päällä kuivattuja kessunlehtiä