Viljelijä ja ekologisen ravinnon tuottaja

Olen viljelijä ja ekologisen ravinnon tuottaja. En halua mainostaa, enkä halua ketään ohjastaa ravintoasioissa. Haluan kertoa miten suurissa, yhteiskunnalta tulevissa paineissa, tuottaja kamppailee.

Viljelin 80- ja 90 -luvulla suurta maatilaa, jossa koin itseni yrittäjän sijasta työntekijäksi, ja jossa neuvojat ohjasti maatilayritystä. Oli aivan turhia viljelyhuolia ja eläinten terveyshuolia. Heille kertoa saikin sitten elintarvikkeista, joita tuotin. Olinhan vaan välikäsi tässä kemian kone- ja elintarvike bisneksessä. Olin suuresti huolissani viljelymaan kunnosta, ympäristökuormituksista, eläinten terveydestä ja elintarvikkeista joita tuotin, joita en kyennyt enää syömään niin kuin lapsuudessa. Oma terveyskin rapistui hurjaa vauhtia.

Hakeu`uin luomualan koulutukseen työni ohessa, jossa paneuduttiin maa- ja kasvibiologiaan joka minua kiinnosti suuresti. Kun lapsuudessani olin nähnyt elävää multaa, jossa kastemadot kuohkeutti ja lannotti maan viljelykasveille. Koin nyt tämän luomuopin kautta löytäneeni suuren aarten, joka minulta oli ollut hukassa. Kiersin lukuisia maatiloja jotka viljelivät ekologisesti ja sain maistaa näiden viljelmien tuotteita, jotka oli kuin lapsuuden viljelmien tuotteita ja ravitsevia. Tieto jonka hankin, oli minulle kuin kultaa, jota rupesin soveltamaan viljelyssä.

Mutta kohtasin valtaisan painostuksen raa`an bisnes maailman puolelta, jolla leimattiin luomutuotanto aivan humpuukisi. Ja yhteiskunnan puolelta samat paineet saakin sitten oman pienen paikkakunnan ihmisten suhtautumisesta viljelyyn.  Jouduin jättämään synnyintilani näiden paineiden seurauksena.

Hankin pikkutilan naapuripitäjästä, jossa olen nyt saanut toteuttaa tätä viljelytyyliä pienessä mittakaavasa. Olen suuresti onnellinen kun jaksoin ja kestin nuo paineet, ja saan kehittää nyt käytännön opin kautta tilaani. Viljelymaani on koko ajan parantunut, jossa nyt pystyy viljelemään monia eri viljelykasveja. Ja viljely tuotteet ovat maukkaita ja ravitsevia.

Eläimiä on hyvin monenlaisia, ja suosin alkuperäiseläimiä, jotka ovat kestävempiä ja osaa niittyjä ja metsiä luonnostaan paremmin hyödyntää ravinnoksi. Ja näiden lanta on kompostoinnin jälkeen todella hyvää maanparannus lannoitetta. Luomuviljelyn nään nyt eri kannalta kun olen biodynaamisen viljelyyn paneutunut, joka on ravitsevuudeltaan ja ekologisuudeltaan parempi vaihtoehto viljelyyn. Joten nyt nään luomutuotteiden asettuvan tavanomaisen ja biodynaamisen väliin.

Koskaan en enää voisi palata takaisin kemialiseen viljelyyn. Koen että tuottajanki on kannetava vastuu, ettei myrkytä maaperää ja vesistöjä. Ennen kaikkea tuottajienki pitäisi kantaa vastuu elintarvikkeiden käyttäjistä, ettei heidän kehoansa kuormitettaisi kemikaaleilla. Kyllä sanon kuinka suuri ero onkaan tuoteiden välillä, jos kemiallisessa viljelyssä viedään peltoon noin viittä ravinnetta, ja ekologisessa noin kuuttakymmentä ravinnetta kompostin muodossa. Eipä ihme että hivenravinteita syödään, kun ekologisissa tuotteissa olisi nämä luonnostaan.

Olen ollut omasta tahosta hiukan eristäytynyt, jotta olen pystynyt toteuttamaan omaa itseäni viljelyksessä. Ja minulla luku- ja kirjotushäiriö, joka vaikeuttaa tekstin lukua. Nään kuitenki tärkiänä viljelijät ottaa matkaan ravintokeskusteluun, koska hehän tekevät tärkeimmän työn ravinnon eteen.

Tähän loppuun haluan sanoa: ” Onnellinen ekologinen ravinto tuo onnellisen ja terveen elämän”, joka ei tule kuitenkaan sormia napautamalla hetkessä.